Kuten kaikilla eliöillä, myös mehiläisillä on immuunijärjestelmä, joka on niiden selviytymisen kulmakivi. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon, että mehiläiset elävät tiheästi asutussa ja lämpimässä ympäristössä, jossa erilaiset taudinaiheuttajat leviävät helposti. Yksilöllisen immuniteetin ymmärtäminen on tärkeää sekä tieteellisestä että käytännöllisestä mehiläishoidon näkökulmasta, sillä se auttaa selittämään tautien leviämismekanismeja pesissä ja valitsemaan vastustuskykyisiä mehiläislinjoja.
Mehiläisten immuniteettia tutkittaessa on arvioitava sekä mehiläisten fyysisiä ja kemiallisia itsepuolustusominaisuuksia että patogeeneja vastaan toimivia fysiologisia suojamekanismeja. Ensimmäinen puolustuslinja on fyysinen – mehiläisen kitiininen ulkopinta (eksoskeletoni), joka estää taudinaiheuttajia pääsemästä suoraan elimistöön. Se toimii eräänlaisena esteenä, joka suojaa elimistön sisäosia ulkoisilta haittatekijöiltä.
Tämän ulkoisen suojan lisäksi mehiläisillä on myös sisäisiä fysiologisia suojamekanismeja. Yksi tärkeimmistä on valkoinen rasvakeho – kudos, joka hoitaa lukuisia elintärkeitä tehtäviä, myös immuunipuolustukseen liittyviä. Lisäksi mehiläisten hemolymfassa (veren vastine hyönteisissä) kiertää hemosyyttejä – soluja, jotka hoitavat immuunijärjestelmän tehtäviä. Hemosyytit voivat ympäröidä ja tuhota elimistöön päässeitä mikro-organismeja ja siten suojata yksittäistä yksilöä infektiolta.
Yksittäisen mehiläisen immuniteettiin vaikuttaa myös se geneettinen informaatio, jonka emo välittää jälkeläisilleen. Mitä laajempi geneettinen kirjo – eli mitä useamman eri kuhnurin kanssa emo on paritellut – sitä vahvempi mehiläisten immuniteetti. Jokaiselta isältä mehiläinen saa tiettyjä vastustuskykyominaisuuksia.
Näin ollen vahva yksilöllinen immuniteetti, jota tukevat riittävät sisäiset resurssit, erityisesti valkoinen rasvakeho, auttaa mehiläistä kestämään erilaisia taudinaiheuttajia. Silti tekijät kuten Varroa destructor -punkit voivat vahingoittaa fyysisiä suojabarjäärejä (lävistäessään mehiläisiä) sekä kuluttaa elintärkeitä kudoksia, mikä heikentää mehiläisten yksilöllistä immuunisuojaa.
Yhteenvetona mehiläisten yksilöllinen immuniteetti on erottamaton osa koko pesän vastustuskykyä. Mehiläisten immuniteetin vahvistaminen geneettisen monimuotoisuuden, asianmukaisen hoidon ja punkkitorjunnan avulla on tärkeää, jotta mehiläisyhteiskunnat pysyvät vahvoina ja terveinä.