Mehiläisyhdyskuntien vähenemisen syyt

Viime vuosikymmeninä kaikkialla maailmassa havaittu mehiläisten nopea väheneminen on muodostunut vakavaksi ekologiseksi ja maataloudelliseksi ongelmaksi.

26. toukokuuta 2025·2 min lukuaika·Aloittelijoille

Viime vuosikymmeninä kaikkialla maailmassa havaittu mehiläisten nopea väheneminen on muodostunut vakavaksi ekologiseksi ja maataloudelliseksi ongelmaksi. Koska mehiläiset ovat tärkeimpiä kasvien pölyttäjiä, niiden väheneminen vaikuttaa sekä ekosysteemeihin että elintarviketuotantoon. Usein käytetty termi Colony Collapse Disorder, CCD tarkoittaa äkillistä, laajamittaista mehiläisten katoamista pesästä.

Ensinnäkin suurin ongelma ovat Varroa destructor-punkit. Nämä punkit käyttävät ravinnokseen mehiläisten hemolymfaa ja rasvakehon kudosta ja heikentävät mehiläisiä sekä kehitysvaiheessa että aikuisina. Jos punkkeja ei hävitetä ajoissa, yhdyskunta voi tuhoutua 1–2 vuodessa. Tämä näkyy erityisesti syksyllä, kun sikiöiden punkkitartunta äkisti nousee yli 10%:iin, koska kauden aikana punkkikanta kasvaa, sikiömäärä syksyllä vähenee ja tartuntataso moninkertaistuu. Tämä johtaa talvimehiläissukupolven tuhoutumiseen ja yhdyskuntien kuolemiin. Tilannetta pahentaa myös se, että punkit voivat muuttua vastustuskykyisiksi usein käytetyille valmisteille, esim. fluvalinaatille tai amitrazille.

Toinen vakava uhka ovat taudit ja infektiot. Esimerkiksi siipien epämuodostumavirus (DWV) voi pitkään olla oireeton, mutta mehiläisten vastustuskyvyn heikentyessä (PUNKKEJEN TAKIA) siitä voi tulla yhdyskunnalle tappava. Lisäksi suolistosairaudet (esim., Nosema apis tai Nosema ceranae), häiritsevät mehiläisten ruoansulatusta, heikentävät elimistöä ja pitkällä aikavälillä johtavat yhdyskunnan kuolemaan (mehiläisten elinikä lyhenee Nosema-tartunnassa noin 50%). On tapauksia, joissa mehiläiset ovat samanaikaisesti saaneet tartunnan useista taudeista ja loisista.

Torjunta-aineet – toinen merkittävä tekijä. Äkillisen torjunta-ainemyrkytyksen aiheuttaa useimmiten nektaria erittävien kasvien ruiskutus kukinnan aikana. Kuitenkin myös pienet kemikaaliannokset, jotka kertyvät ympäristöön, voivat pitkään heikentää mehiläisiä.

Myös ympäristön muutos on tärkeä tekijä. Odottamattomat lämpötilavaihtelut sekä pitkät ja lämpimät syksyt häiritsevät mehiläisten valmistautumista talveen. Mehiläiset voivat kasvattaa sikiöitä pitkään ja samalla myös punkkeja, kuluttaa talveksi varatun ravinnon eivätkä tuota hyvälaatuisia talvimehiläisiä.

Yhteenvetona, mehiläisyhdyskunnat vähenevät ei yhden vaan useiden toisiinsa liittyvien syiden vuoksi. Varroa-punkit, taudit, torjunta-aineet ja ilmaston vaikutus – kaikki yhdessä heikentävät yhdyskuntia. Siksi on erittäin tärkeää seurata mehiläisiä koko kauden ajan, reagoida ajoissa muutoksiin ja soveltaa kokonaisvaltaisia, kestäviin käytäntöihin perustuvia toimenpiteitä.