Mehiläiset tunnetaan paitsi hunajasta ja monimutkaisesta sosiaalisesta elämästään myös erityisestä viestinnän muodosta, eli ”tanssikielestä”. Tämän ainutlaatuisen mehiläisten käyttäytymisen tutki ja selitti perusteellisesti Nobel-palkittu Karl von Frisch, joka kokeellisesti osoitti mehiläisten tanssien merkityksen tiedon välittämisessä ravinnonlähteistä ja muista mehiläistuotteista. Mielenkiintoista kyllä, uusimmat kokeet osoittavat, että tanssi välittää mehiläisille yleistä tietoa, mutta tarkkaa tietoa ravinnonlähteen sijainnista auttavat määrittämään hajut.
Tanssityypit resurssin etäisyyden mukaan
Mehiläiset käyttävät useita keskeisiä tanssityyppejä, joiden valintaan vaikuttaa resurssin (esim. nektarin, siitepölyn) etäisyys:
1. Ympyrätanssi (Round dance)
- Käytetään, kun resurssit ovat lähellä pesää (yleensä enintään 50 metriä).
- Mehiläinen liikkuu ympyrää tai puolikaaren muotoisesti, vaihtaen usein suuntaa.
- Ei ilmaise suuntaa, ainoastaan ilmoittaa lähellä olevasta ravinnonlähteestä.
2. Väristystanssi (Waggle dance)
- Käytetään, kun ravinto on yli 150 metrin päässä.
- Monimutkainen kahdeksikon muotoinen liikesarja, jonka keskellä tehdään lineaarinen liike (”väristys”).
- Suunta ja etäisyys koodataan tarkasti liikkeen keston ja auringon suhteen valitun suunnan perusteella.
Miten mehiläiset koodaavat tiedon
Etäisyys:
- Koodaus tapahtuu väristyksen keston kautta. Mitä pidempi kesto, sitä suurempi etäisyys.
- Tieteelliset havainnot osoittavat lähes lineaarisen suhteen, esim. 2,5 sekunnin väristys vastaa noin 2,6 km:n etäisyyttä.
Suunta:
- Lennon suunta koodataan kulmana, jossa väristysjakson suora osa tehdään verrattuna kennon pystysuuntaan.
- Kulma vastaa suoraan auringon ja ravinnonlähteen välistä kulmaa.
- Esimerkiksi jos ravinto on 40° kulmassa aurinkoon nähden, väristys tehdään myös 40° kulmassa kennon pystysuuntaan.
Tiedon ymmärtäminen seuraajien keskuudessa
Seuraavat mehiläiset (seuraajat) vastaanottavat tiedon olemalla suorassa kosketuksessa tanssivan mehiläisen kanssa. Ne seuraavat liikkeitä ja tulkitsevat värähtelyjä, hajuja ja tuntoaistimuksia, vaikka tarkkaa havaitsemismekanismia ei ole vielä täysin selvitetty. Yksi asia on selvä – kyky tulkita tanssisignaaleja tarkasti on pesäkunnan tuottavuuden ja selviytymisen keskeinen tekijä.
Lähteet:
- Frisch, K. von. (1967). „The Dance Language and Orientation of Bees“, Harvard University Press.
- Dyer, F.C. (2002). „The biology of the dance language“. Annual Review of Entomology.
- Riley, J.R. et al. (2005). „The flight paths of honeybees recruited by the waggle dance“. Nature.